Shokki, järkytys, yllätys, pettymys. Moni on ymmärrettävästi ollut järkyttynyt ja pettynyt eiliseen vaalitulokseen. Pettymys ja vihastus ovat näkyneet mm. siinä, että moni on kertonut harkitsevansa muuttavansa maasta tuloksen seurauksena.
Nämä ovat tietysti shokkireaktioita, joilla yritetään sanoa, että "minun Suomeni ei ole sellainen, jota perussuomalaiset ajavat, ja jos tästä sellainen tehdään, minä en halua täällä asua." Fair enough, mutta melkoista rintamakarkuruutta olisi hylätä maa vain yhden epämiellyttävän vaalituloksen vuoksi.
Silloinhan 19% kertakannatuksella olisi saanut koko Suomen. Ei todellakaan käy.
Ihmisillä ja muilla eläimillä on uhan edessä yleensä kaksi vaihtoehtoa: paeta tai taistella. Jos päädyt jälkimmäiseen vaihtoehtoon, tässä muutamia toimintaehdotuksia.
1) Aseta vaalitulos mittasuhteisiinsa Reaktioista voisi päätellä, että persut saivat eduskuntaan ehdottoman enemmistön.
81% äänestäneistä kannatti kuitenkin jotain muuta kuin perussuomalaisia, ja jos nukkuvien puolue huomioidaan, vain hieman päälle 13 prosenttia äänioikeutetuista tuki perussuomalaisia. Kolmanneksi suurin eduskuntapuolue ei hallituksessakaan pysty yksin sanelemaan asioita. Se ei myöskään pysty muuttamaan maailman taloustilannetta, tekemään ilmastonmuutosta olemattomaksi tai muuttamaan kansalaisten mielipiteitä suvaitsemattomiksi, jos emme niitä itse halua muuttaa.
Kaikki politiikassa toimineet ja (ainakin omasta mielestään) hyviä asioita etujärjestöissä ajaneet tietävät, miten tuskallisen vaikeata on saada muutosta mihinkään, vaikka asia olisi päässyt hallitusohjelmaankin asti. Milloin jarruna on rahan, milloin yksituumaisuuden puute, milloin virkamiehet, riitaisat komiteat tai etujärjestöjen vastustus. Perussuomalaisten ohjelman toteuttaminen ei ole sen helpompaa kuin muidenkaan puolueiden. Ehkä jopa päinvastoin, sillä persuilta puuttuu vielä se vaikutusverkosto, heitä symppaava virkamiehistö sekä puoluekoneisto, joiden kautta ajatukset suomalaisessa järjestelmässä päätöksiksi muuttuvat.
Voit rauhoitella oloasi vaikka lukemalla
Petri Ahoniemen,
Jussi Nousiaisen tai
Petri Lahesmaan realistiset tilanneanalyysit.
2) Iloitse vaalituloksen hyvistä puolista Perinteisten puolueiden listoilla eivät maahanmuuttokriitikot tai impivaaralaiset juhlineet, pikemminkin näissä liberaalien ja nuorten ehdokkaiden sekä vastuullisten ja kokeneiden poliitikkojen faktiot vahvistuivat. Änkyräkannatus kanavoitui vanhojen puolueiden sisältä perussuomalaisille. Tämä selkiyttää tilannetta ja on pitkällä tähtäimellä hyvä juttu, koska nyt kaikkien muiden puolueiden sisällä liberaalien painoarvo nousi.
Jokaisesta puolueesta ja vaalipiiristä löytyy omat valopilkkunsa. Lisäksi voi ylipäänsä iloita siitä, että Suomessa yhteiskunnan linja ja päätöksentekijät valitaan jatkossakin demokraattisissa ja vapaissa vaaleissa.
3) Liity puolueeseen äläkä facebook-ryhmään Symppaaminen ja tykkääminen ja tuen osoittaminen on nykyään ennätysmäisen helppoa. Samalla on hyvä muistaa, että facebook-ryhmään liittymisellä tai nettiadressin allekirjoittamisella ei kuitenkaan oikeasti ole juuri mitään vaikutusta mihinkään. Solidaarisuuden osoituksena sillä voi olla kannustava vaikutus niille, jotka yrittävät muuttaa maailmaa, mutta jos kerran olet asioista huolissasi, mikset symppaamisen lisäksi myös yrittäisi muuttaa maailmaa itse?
Itse liityin tänään
Vihreisiin. Näissä vaaleissa kävi varsin selväksi se, että pelkkä symppaaminen ei enää riitä, vaan jos välittää tulevaisuudesta ja pitää arvojaan tärkeinä on otettava enemmän vastuuta, tehtävä enemmän.
Sinun valintasi voi olla joku muu, esimerkiksi
kokoomus,
demarit,
keskusta,
ruotsalainen kansanpuolue,
vasemmistoliitto tai
kristillisdemokraatit. Liittyminen onnistuu pääsääntöisesti nettilomakkeella ja myös muita tapoja tukea valitsemaansa puoluetta on.
Ja jos koet sen parhaaksi, voit liittyä myös
perussuomalaisiin. Kuten kaikissa muissakin puolueissa, on myös persuissa omat alaryhmänsä. Osa persuista on avoimen rasistisia, mutta monet eivät ole. Näidenkin linjojen keskinäiseen painoarvoon voi vaikuttaa sisältäpäin.
Lisäksi tietysti on joukko eduskunnan ulkopuolisia puolueita, ja niitä voi tarvittaessa perustaa myös lisää.
Kukaan ei ole minkään puolueen tavoitteiden kanssa sataprosenttisesti samaa mieltä, eikä mikään puolue ole omista tavoitteistaan yksimielinen. Tämä on estänyt itseänikin aiemmin liittymästä mihinkään puolueeseen, mutta vähän eri mieltä oleminen on kuitenkin pienempi paha kuin se, että valtaan pääsevät ne, jotka ovat paljon eri mieltä.
4) Toteuta ympäristöystävällistä, avointa ja suvaitsevaista Suomea joka päivä, ei vain 4 vuoden välein Eduskunta säätää lakeja, ei hallitse ihmisten elämää. Suomalainen yhteiskunta muodostuu siitä, miten me kaikki toimimme. Voimme edelleen tehdä ympäristöystävällisiä valintoja, olla suvaitsevaisia, toimia kansainvälisesti ja kansallisesti tärkeinä pitämiemme tavoitteiden ja arvojen eteen. Tähän ei aina eduskuntaa tarvita, ja oikeastaan on suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle vain hyväksi, jos "itsenäistymme" käsityksistä, että valtion pitäisi tehdä puolestamme kaikki.
5) Tue hyviä tavoitteita ajavia järjestöjäYhteistyössä on voimaa. Liity jäseneksi, lahjoita rahaa tai osallistu muuten. On valintasi sitten ammattiyhdistys, yrittäjäjärjestö, Eurooppalainen Suomi, Martat, Amnesty, Unicef, Greenpeace, Seta, oma seurakuntasi tai joku muu, voit parantaa maailmaa ja esimerkiksi vaikuttaa eduskunnan päätöksentekoon järjestöjen ja viiteryhmien kautta.
6) Seuraa politiikkaa ja vaikuta vaalien välilläPäätöksentekijöiden tulee olla valitsijoidensa valvonnassa myös vaalien välillä. Tätä ei voi jättää vain toimittajien käsiin, koska taksikuninkuuksia tai täysistuntopoissaloloja tilastoimalla kiinnitetään huomio vain epäolennaisuuksiin. Kansalaiset voivat paitsi pitää yhteyttä kansanedustajiin, vaikuttaa heidän toimintaansa ja myös vahtia vaalilupausten pitämistä.
Eduskunnan äänestystulokset löytyvät jo netistä, toivottavasti joku vielä poimii tuon datan helpommin seurattavaan muotoon. Sanomalehtien keskustelupalstatkin ovat liiaksi lipsahtaneet huru-ukkojen temmellyskentäksi. Sielläkin kun jaksaisivat järjelliset ihmiset kommentoida...
7) Tue kulttuuria ja taiteita Itsenäinen maa tarvitsee itsenäistä taidetta. Taiteen tehtävä on paitsi kertoa, mistä ihmisenä olemisessa on kyse, myös kritisoida, kyseenalaistaa ja luoda uusia ajatuksia. Suomessa kulttuuria ja taidetta rahoitetaan suurelta osin julkisista varoista. Persujen vaaliohjelman kulttuuriosio herätti suurta keskustelua ja vaalitulos huolta kulttuuriväen keskuudessa. Tämäkin voidaan nähdä mahdollisuutena. Nyt on aika näyttää, että Suomessa arvostetaan kulttuuria ja taidetta muutenkin kuin verorahoilla kustannettuna. Valtion tuki kulttuurille on suurelta osin jäykkää ja keskittyy instituutioiden ja rakenteiden ylläpitoon (niinkuin paljolti pitääkin), eikä se vielä riitä kuin hyväksi pohjaksi monipuoliselle kulttuurikentälle. Se taide, joka sulkeutuneistoa eniten ärsyttää, tehdään jo nyt vapaalla kentällä, yksityisen rahoituksen ja meidän kaikkien tuomien lipputulojen turvin.
Mikään ei ole helpompaa kuin osoittaa, että haluat monimuotoista, vireää ja kriittistä kulttuurielämää: osta lippu esitykseen ja nauti.
8) Älä pilkkaa tai väheksy perussuomalaisia tai heidän kannattajiaan On sivistymätöntä purkaa turhautumistaan vaalitulokseen mollaamalla persuja tyhmiksi tai ymmärtämättömiksi. Mitään vaikutusta ei ole silläkään, että kritisoi persujen vaaliohjelmaa sisällöttömäksi, ja syyttää persujen kannattajia väärin äänestämisestä. Persukritiikki on samalla myös kritiikkiä perussuomalaisia äänestäneitä kohtaan. Juuri sellaisen elitistisen ylimielisyyden takia persut ovat äänipottinsa keränneet.
Ei riitä, että toteaa sen itsestäänselvyyden, että persujen ratkaisumallilla (esim. maahanmuuton suitsiminen) ei tämän äänestäjäjoukon tai Suomen ongelmia hoideta. Pitäisi pystyä paitsi tarjoamaan oma, parempi ratkaisu, myös pystyttävä myymään se suomalaisille. Nämä ihmiset (siis ei "äänestäjät", vaan ihmiset) ja heidän ongelmansa ovat kuitenkin aitoja ja oikeita, vaikka persujen ratkaisut eivät olisikaan. Suomalaisessa järjestelmässä meillä jokaisella on koulutustaustasta tai mielipiteistä riippumatta yksi ääni. Mielestäni tämä on edelleen hyvä systeemi, ja jos puolueet jättävät kokonaiset kansanryhmät ulkopuolisiksi, nämä löytävät kyllä jonkin kanavan purkaa turhautumistaan. Tällä kertaa valittu kanava oli vielä toiminta demokraattisen järjestelmän puitteissa, joskin vaaliviha kiehahteli jo siinä määrin, että muunkaan kanavan valinta ei olisi täysi mahdottomuus.
Ainakin Vihreissä tuntui vaaivalvojaisissa olevan paljon nöyryyttä ja oppimishalua vaalituloksen edessä. Tämä on todella hienoa, sillä "kuorolle saarnaaminen" ja samanmielisten vakuuttaminen ei riitä, vaan kannatusta arvoille ja agendalle pitää hakea oman mukavuusalueen ulkopuolelta.
9) Viimeisenä ja ehkä kaikkein tärkeimpänä: älä enää ikinä käytä sitä j-sanaa missään yhteydessä.
(Pic: juggernaut / DeviantArt)
